Marja Pudas kertoo kokemuksistaan Fulbright-stipendiaattina Yhdysvalloissa
Olen parhaillaan Yhdysvalloissa, Washington DC:ssä Fulbright-stipendiaattina. Kutsujaorganisaationi on McCourt School of Public Policy Georgetownin yliopistossa. Projektityöni liittyy nuorten uranhallintataitoihin, uraohjaukseen, nuorten työllisyyteen sekä työvoimatarpeiden ennakointiin.
Stipendijaksoni päättyy joulukuun puolivälissä. Projektiyöstäni teen
aikanaan loppuraportin Fulbright Finlandille.
Arkeni muodostuu neuvottelujen ja vierailujen sopimisista,
niiden toteuttamisista, tutkimusten ja muiden aineistojen lukemisesta, esittelymateriaalien
valmistamisesta, tekstin kirjoittamisesta, blogin pitämisestä, matkustamisesta
sekä amerikkalaiseen elämänmenoon tutustumisesta. Jonkin verran aikaa menee
erilaisen byrokratian hoitamiseen. Minulla on yliopistolla advisor-henkilö ja muitakin henkilöitä,
joiden kanssa teen yhteistyötä projektityöni puitteissa.
Suomella koulutusasioissa hyvä maine
Stipendijaksoni kokemus on tähän mennessä ollut uskomattoman
antoisa ja odotukseni ovat ylittyneet. Olin
etukäteen miettinyt monia mahdollisia haasteita; miten löydän oikeat kontaktit
ja pääsen vierailulle eri paikkoihin. Asiat ovat kuitenkin sujuneet yllättävän
helposti. Fulbright-stipendi on
Yhdysvalloissa iso asia ja kun siihen vielä lisää Georgetownin yliopiston nimen,
ovia avautuu. Lisäksi suomalaisuus on enemmän eduksi kuin haitaksi. Yksi
kontakti avaa toisia kontakteja. Koulutusasioissa Suomella on täällä hyvä
maine. Minun pitää osata kertoa koko suomalaisesta
koulutusjärjestelmästä, sen rahoituksesta, opintotuista, opetussuunnitelmista
ja tutkinnoista. Suomalaisen koulutusjärjestelmän lisäksi
kerron tietysti mm. nuorten ohjauksesta, työvoimapolitiikasta, työllisyydestä,
ennakoinnista sekä Ohjaamoista ja verkko-ohjauspalvelun kehittämisestä, joita
Keski-Suomen ELY-keskuksen Kohtaamo-hanke vie eteenpäin.
Matkoja ja tutustumista
Matkoja ja tutustumista
Matkustan täällä oloni aikana melko paljon eri puolilla
Yhdysvaltoja. Matkoihin liittyy työntekoa, mutta aina myös nähtävyyksiin
tutustumista. Minulla on jo entuudestaan amerikkalaisia ystäviä ja olen
tutustunut täällä uusiin. On aina hienoa päästä käymään tavallisissa kodeissa
ja nähdä ihmisten arkielämää. Toki elämääni rikastuttavat myös uudet
kansainväliset tuttavat, jotka ovat eri maista Fulbright-stipendillä tai muilla
stipendeillä tulleita tutkijoita.
Washington DC ja ylipäätään amerikkalainen elämä on
näyttänyt kaksia kasvojaan. Työn puitteissa tapaamani ihmiset ovat
ystävällisiä, auttavaisia, sosiaalisia ja tuttavallisia. Heidän kanssaan on ilo
työskennellä. Kohteliaisuutta on yllin kyllin ja siihen pitää osata vastata
samalla tavalla. Toisaalta amerikkalaisten arki muodostuu usein todella
pitkistä työpäivistä ja jatkuvasta kilpailusta. Jo aika pienten lasten
vanhemmat miettivät, miten saisivat kasvatettua oman lapsensa ”Harwardiin”. Ammatillista koulutusta ei arvosteta, vaan
suurin osa vanhemmista haluaa ehdottomasti saada lapsensa collegeen tai
yliopistoon. Vapaa-aikaa on vähän. Moni perheellinen ei itse ehdi harrastaa
yhtään mitään, kun kaikki aika menee työssä ja lasten harrastusten ympärillä.
Lomatkin ovat meidän suomalaisten lomiin verrattuna lyhyet. Silti päällimmäisin
tunne on rentous, iloisuus ja ystävällisyys. Se on jotenkin sisäänrakennettua
amerikkalaisessa kulttuurissa ja mielestäni se on heille voimavara.
Stipendien hakuaika menossa
Mid-Career Professional Development- stipendien hakuaika on
parhaillaan menossa. Voin suositella Fulbright-stipendin hakemista jokaiselle,
joka nauttii amerikkalaisten kanssa yhteistyön tekemisestä ja on valmis
tekemään stipendin eteen paljon töitä. Itse käytin noin 1,5 vuoden aikana
merkittävän osan vapaa-ajastani tähän valmistautumiseen. Täytyi löytää
kutsujaorganisaatio, suosittelijat, täyttää hakemusvaatimukset, tehdä hyvä
hakemus ja käydä haastattelussa. Stipendipäätöksen jälkeen alkoi varsinainen
työnteko, johon liittyi paljon byrokratiaa ja verkostojen rakentamista
etukäteen.
Sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja suomalaista sisua vaaditaan. Tähänastisen kokemuksen perusteella voin kuitenkin sanoa: kyllä kannatti!
Sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja suomalaista sisua vaaditaan. Tähänastisen kokemuksen perusteella voin kuitenkin sanoa: kyllä kannatti!
Täällä oloni aikana pidän blogia, jossa kerroin projektityöhöni liittyviä päällimmäisiä havaintoja.
Voit lukea sitä osoitteesta mpudas.wordpress.com
Voit lukea sitä osoitteesta mpudas.wordpress.com
Marja Pudas Yksikön päällikkö Työllisyys, yrittäjyys ja osaaminen |
Kommentit
Lähetä kommentti